Itsenäisyysjuhlaa kaikille aisteille
11. joulukuuta 2009
Viikko sitten juhlimme taas virallisin menoin Suomen itsenäisyyttä. 6.12. on maaginen päivä, sillä itsenäisyys ja sen juhlistaminen eivät ole aina olleet itsestään selviä asioita. Se muistuu erityisen hyvin mieleen näin talvisodan merkkivuotena. Kiitos siitä, että meillä on juhlittavaa, kuuluu veteraaneille ja Kekkoselle.

Kun juhlitaan tai kutsutaan ystäviä kylään tapana yleensä on, että ruoka on mahdollisimman hyvää ja että sitä on riittävästi. Sama pätee juomiin.
Linnanjuhlissa tämä ei tunnu pätevän. Otetaan esimerkiksi vaikka linnan ”kuuluisa” booli. Booli edustaa ajatuksena ainakin minun sukupolvelleni 1970-luvun juomakulttuuria. Silloin kyseiseen kurkunkostukkeeseen tavattiin sotkea kaikenlaiset epämääräiset alkoholipitoiset nesteet, joita ei muuten saatu menemään. Booli muistuttaa ajasta, jolloin alkoholinkäytön tarkoitus oli humaltua ja jolloin Alkoissa oli vielä kahden viikonloppupullon raja.
Suomalainen ruokakulttuuri ja sen kehittäminen on viime vuodet ollut yleinen juhlapuheiden aihe. Tämäkin näkyy perin huonosti linnan juhlatarjoilussa. Pikemminkin voileipäkakut ja kakkaraiset yhdistettynä kakkukammotuksiin ja karjalanpiirakoihin Suomen tärkeimmässä vuotuisessa juhlassa ovat melkoisen huonosti linjassa se ulkoisen kuvan kanssa, jota haluamme juhlaväen ja diplomaattien kautta välittää ulkomaailmalle. Hei, tämä samainen kaupunki, jossa itsenäisyyttä edustajiemme kautta juhlitaan, on sentään maailman designpääkaupunki 2012.
Kuinka moni teistä muuten menisi juhliin, joissa on jo valmiiksi liikaa väkeä ja ruokajuomana tarjoillaan vaaleapaahtoista kahvia? Iltamyöhällä!
Ruoan parissa työskentelevänä minua myös ihmetyttää oman alani ihmisten vähäinen edustus itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Missä ovat ruokavaikuttajat, missä K-kauppiaat tai S-kauppiaat, missä on alkutuotanto ja missä tukku? Missä ravintoloiden edustajat?
Juhliminen on aina tärkeää, erityisesti sellaisen asian kuin itsenäisyyden juhliminen. Minulla ei ole mitään perinteisiäkään juhlia tai juhlaruokia vastaan, päinvastoin. Mutta jos asiaa oikeasti minulta kysyttäisiin, niin ensi vuonna – tai viimeistään vuonna 2012 jalomuotoisen Helsingin hengessä – voitaisiin ihastella pukujen lisäksi ruokapöytien antimia.
Linnanjuhlat voisivat näet olla muutenkin kuin kolttujen osalta tilaisuus, josta puhutaan pitkään ja hartaasti. Tarkoitan nyt sellaista juhlaa, johon kaikki haluavat, koska viinit ovat erinomaisia, musiikki loistavaa ja ruoka unohtumatonta. Eikö presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto olisi oiva paikka näyttää kotimaisten raaka-aineiden ja jalosteiden kirjoa ja millaisiksi ne taipuvat tämän päivän valmistustekniikoilla ja näkemyksellä?
Linnankekkerit voisi jo hyvinkin uudistaa vastaamaan nykypäivää. Se tuskin niiden merkitystä, painoarvoa ja arvokkuutta vähentäisi. Kun jo nykyisellään juhlissa kuuluu olevan kivaa, suun ja silmän iloihin panostaminen tarjoilupuolella ei ainakaan latistaisi tunnelmaa
Blog
http://www.chezdominique.fi