Kauppalehden kolumni 07.01.2008
7. tammikuuta 2008
Hieman puhetta ja porinaakin aiheuttanut kolumni ruokajournalismista nykysuomessa kokonaisuudessaan ilman lisäyksiä ja poistoja.

Hyvää alkanutta vuotta, Kauppalehden lukijat. Palstani ensimmäisen arvion kohteeksi en valinnut ravintolaa, keittiövempainta tai elintarviketta. Ei. Uuden kolumnointiharrasteeni kunniaksi päätin arvostella kollegani, toisen harrastelijakirjoittajan hengentuotteen.
Oikea työni on ravintoloissani, Chez Dominiquessa ja Cochonissa. Viini-lehden ravintolakriitikko Otto Mattsson nostaa palkkaa Sanoma Oy:n kehityspäällikkönä. Minä tykkään tuoda mielipiteitäni julki kirjoittamalla ja Mattsson on keksinyt harrasteekseen ravintolakriitikon hommelin.
Tämä ilmeisen harjaantuneen makuaistin omaava ravintolakriitikko nuijii tuoreessa Viini-lehdessä Mannerheimintielle avaamani Cochon-ravintolan, Harri Syrjäsen Texasin ja vielä Demon kavereiden uuden Grotesk-ravintolankin. Koska Sanoma Oy:n kehityspäällikkö Manson on Viini-lehden taholta katsottu kykeneväksi arvioimaan ravintoloita, tässä keittiömestari Hans Välimäen arvio kehityspäällikkön kritiikistä:
Otto Mattsson on Suomen johtavia kehityspäälliköitä Sanomilla. Kun kuulin hänen ryhtyneen ruokakriitikoksi, olin odottavalla kannalla. Mitähän tästäkin seuraa? Ottohan tunnetaan lasitalon sokkeloissa innokkaana kotikokkina ja aistikkaana herkkusuuna, jonka viiltävän teräviä analyysejä lomamatkoilla koetuista ravintoloista on taivasteltu kahdeksannen kerroksen kahvihuoneessa vuosikaudet. Oli siis aikakin, että Otto saa oman palstan Viini-lehteen.
Ei Otto huono ole. Hän selvästi tykkää ruoasta, mutta kirjoittaa siitä korkeintaan keskinkertaisesti. Hän osaa olla pisteliäs ja negatiivinen. Se on plussaa, sillä ilkeyksiä on aina hauska lukea. Oton analyysit ovat kuitenkin harrastelijaluokkaa ja vilisevät latteuksia. Pahinta on, ettei Otto oikeastaan edes tiedä mistä kirjoittaa. Arvioissa mennään ronskisti mutu-pohjalta. Esimerkiksi uuden Grotesk-ravintolan karitsa-annosta kehityspäällikkö-ravintolakriitikko Mattsson arvioi jutussaan seuraavasti:
”Oma karitsan paahtopaistini linssi-beluga-maustepippurivaahto-cassouletin kera on maultaan onnistunut, vaikka olenkin kahden vaiheilla, onko belugan sotkeminen linssien sekaan raaka-aineiden väärinkäyttöä”
Otto siis näkee olemattomia ja maistaa olemattomia. Hän löytää Groteskin annoksesta belugaa, siis beluga-kaviaaria ja ihmettelee sen käyttämistä annoksessa. Niin ihmettelisin minäkin, sillä ei siinä sellaista ole edes käytetty. Mattsson ei ilmeisesti ole koskaan kuullut beluga-linsseistä. Miten luotettavana voi pitää sellaisen ”ravintolakriitikon” makuaistia, joka luulee linssejä kaviaariksi?
Kun ravintolakriitikoksi itseään kutsuva ihminen ei tunnista eteensä ilmestyvää ruokaa, olisi ehkä syytä pohdiskella, kannattaisiko panostaa enemmän googlaamiseen tai sitten valita ravintolakritiikin sijaan harrastuksekseen vaikka ping-pongin.
Hinta-Laatu: Pakkasen puolella. Viini-lehti on liian vaativa foorumi Otolle. Kannukset ensin vaikka bloggailemalla ja siitä sitten Hesariin.
Minne sitten veisin Oton syömään: Gordon Ramsaylle. Aterian jälkeen kuunnellaan Otan viiltävän asiantuntevaa analyysia ja sitten keskustellaan kokin kanssa.
Blog
http://www.chezdominique.fi