suuri suklaamunateksti
2. huhtikuuta 2008
Kolmen kasvavan lapsen isänä tunnen suurta tuskaa luoviessani supermarkettien karkkiosastoilla.

Hyllyt ovat väärällään jos jonkinmoista hammaskalustot syövyttävää patukkaa ja pötykkää, eikä siinä mitään - onhan se hienoa, että on valinnanvaraa. Eniten minua pännivät makeisten pakkauskoot. Omassa lapsuudessani olin soikeana onnesta saadessani pienen karkkiaskin (muistaako kukaan enää millaisia ne olivat?). Pienet pussit olivat jo ekstraa ja luksusta ja yleensä tarkoitettu jaettavaksi liian ahneiden sisarusten kesken.
Nykyään yhä useampi karssulajitelma pakataan lähes puolen kilon ekstrahyperjättipusseihin ja sanomattakin on selvää, että sellaisen se meidänkin Turo haluaa. Väkisin. Ja jeesus auta jos rohkenet kieltäytyä.
Kun se übermegapossukka on ostettu, karssut vedetään naamaan yhdellä heitolla vaikka väkisin naama vihreenä ja oksun partaalla. En edes halua tietää, kuinka paljon erilaisia lisäaineita kasvuikäinen piltti yhdestä säkillisestä saa. Puhumattakaan siitä, miten paljon ekstrapussilliset lihottavat - eikä nyt ole kyse pelkästään lapsista. Haittavero jättipusseille ja heti!!!

Pääsiäisen alla koristamme taas juhlapöydän ja tarjoamme lammasta ihan kuin sitä ei voisi muulloin maistella. Eihän nyt ole edes sesonki, joten suurin osa siellä uunissa kovettuvista pääsiäispaisteista on uusiseelantilaista alkuperältään. Teurastettu noin neljä vuotta takaperin ja syväpakastettu kippurakoppuraksi. Minä jätän lampaan tänä vuonna pakastealtaaseen odottelemaan seuraavaa sesonkia ja hankin entrecote-pihvejä... ja kassillisen suklaamunia.

Blog
http://www.chezdominique.fi