Hyvää viherpäivää
2. huhtikuuta 2008
Tänään kaiken maailman irlantilaiset ja sellaiseksi haluavat viettävät perinteistä Pyhän Patrikin päivää pukeutumalla typeriin vihreisiin hattuhin ja kittaamalla tuoppitolkulla tummaa olutta.
Suomeenkin tämä vahvasti vihaamaani vappua muistuttava ördäysjuhla on rantautunut, joten neuvon kiertämään kaikki irkkupubit kaukaa.
Sanotaan, että irlantilaiset ovat suomalaisten veljeskansaa. Se on kiertoilmaus, jolla tarkoitetaan molempien kansakuntien olevan persoja erilaisille alkoholijuomille, joita nautitaan liikaa ja yleensä huonosti käyttäytyen.
Vihreän saaren lumo ei ainakaan allekirjoittaneelle ole auennut. Dublinissa oli yksinomaan tylsää ja siellä vietetty viikonloppu kului narkkareita ja juoppoja väistellen.
Edellämainitut ihmispolot kuuluvat tietysti jokaisen itseään kunnioittavan metropolin katukuvaan siinä missä erilaiset keskeneräiset katu- ja rakennustyömaat. Omistamani ravintolan ikkunasta olen saanut jo vuoden päivät ihailla suoraa näköalaa työmaalle, joka peittää ravintolani miltei kokonaan. Kun asiakkaita alkoi saapua sisään takaoven kautta päätin pistää työmaan eristäviin seiniin mainosteipit.
Nyt ne on sitten revitty pois ja kuulemma Salla-Maari Muhosen toimesta. Syynä ei suinkaan ollut se, että teipit olisivat olleet erityisen rumia. Ei. Niistä olisi vain pitänyt maksaa enemmän rahaa. Sillä ei ole mitään merkitystä, että jatkuvat työmaat peittävät - enkä nyt puhu vain omasta puolestani - pienten yritysten julkisivut, joilla ei ole varaa maksaa vihreiden kiristämiä rahoja. Nyt saamme mainosten sijasta äimistellä vihreiden arvostamaa primitiivistä katutaidetta erilaisten kirkkoveneiden ja kullin kuvien muodossa. Kauas on tultu Koijärven ajoista. Missä on Ville Komsi?