Oma lehmä ojassa?
18. huhtikuuta 2008
Äitini valitti olevansa täysin kyllästynyt työhönsä. Kun ehdotin työn vaihtamista johonkin hieman kevyempään ( hän toimii hoitajana Koukkuniemen vanhainkodissa Tampereella) hän mainitsi olevansa jo niin vanha, ettei häntä kukaan muualle huoli.
Tilanne ravintolapuolella on jo jonkun aikaa ollut katastrofaalinen. Epäpätevät ja huonolla motivaatiolla varustetut työntekijät ovat paikassa kuin paikassa arkipäivää. Jo 4-5 kuukauden mittainen työsuhde on alalla ikuisuus.


Työntekijät ovat myös huomanneet tilaisuutensa tulleen ja päivittävät palkkojaan tasaisin väliajoin vaihtaen ravintolaa kiihtyvällä tahdilla. Tällainen meno johtaa alan ylikuumenemiseen jolloin palkkapussi täytetään asiakkaan kustannuksella.
En tiedä onko sattumaa, että vähittäiskaupan saama veroetu 2009 kompensoituu kuluttajahintoihin. Eli suomeksi: Ainoa paikka missä hinnat tulevat 100% varmuudella kohoamaan lähikuukausien aikana ovat ravintolat. Ravintolathan eivät suurista puheista huolimatta saaneet alv-helpotuksia verokantaan. Kysymys kuuluukin: Miten kauan asiakkaiden palkkapussit ja kestävät moisen revittelyn?
Olen usein ihmetellyt, miksei verokantaa voi yhtenäistää elintarvikkeiden osalta esimerkiksi 12 prosenttiin. Näin säästetään kirjanpito- ja muissa hallintokuluissa niin yksityisellä sektorilla kuin valtio- ja kuntapuolellakin. Järjestelmä on nykyisellään käsittämättömän sekava ja imee kohtuuttomasti resursseja. Jos kuitenkin valtiovarainministeriössä lakia muutettaisiin niin näin säästetyt eurot voitaisiin kompensoida sitten vaikkapa vanhustenhuoltoon ja lasten koulutukseen. Mutta se taitaakin olla jo liikaa&
Niin, niistä työntekijöistä. Itse olen ravintolapuolella jo ikäloppu veteraani. Over the hill ja vasen jalka Jyväskylässä. Ikäni (37) puolesta en ehkä välttämättä ja Euroopassa minut luokiteltaisiin - öhöm - vielä nuorten kokkien kaartiin. Suomessa kaikki on kuitenkin toisin. Ala on kaksi-kolmekymppisten, jotka sitten sopivan duunin (lue palkan) ja mahdollisen perheen perustamisen jälkeen antavat koko tarmonsa alalta poishakeutumiselle.
Syitä on monia. Kohonneet kustannukset pakottavat yrittäjiä entistä suurempiin säästöihin. Jatkuva tehokkuuden maksimointi näännyttää niin työntekijät kuin yrittäjätkin. Lopusta pitää huolen verottaja.
Minulta kysytään aina silloin tällöin mielipidettä tulevaisuuden ravintolasta. Ehkä se on täydellinen itsepalvelumalli, missä kontaktin luominen ja hauskanpito ovat jyrkästi kiellettyjä kansanterveydellisiin seikkoihin vedoten. Suhteet luodaan jos luodaan ja nukkumaan mennään kun käsky kuuluu. Ulkonaliikkumiskielto astuu voimaan klo 00.00...
Niin, niistä työntekijöistä. Missä olette te kokeneet konkarit? Te, jotka olette jo perheenne perustaneet ja maailmanne kiertäneet. Missä olette te, jotka tiedätte, että on olemassa paikkoja joihin kannattaa satsata? Te, jotka annatte omaan työpanokseenne sydämenne ja teette oman työnne ammattitaidolla jokaista asiakasta kunnioittaen, niin kuin ammattilaiset tekevät. Missä on kokemus? Missä te olette? Tulkaa perkele takaisin! Minä kaipaan Teitä! Kaipaan isähahmoja, äitihahmoista puhumattakaan, kaipaan tarinoita, kaipaan ammattitaitoa!


Blog
http://www.chezdominique.fi