Pupujussin munat ja mämmi
6. huhtikuuta 2009
Varmin kevään merkki näinä kroonisten rämpsykelien aikoina on pääsiäiseen törmääminen kalenterissa. Kristikunnan suurin kirkollinen pyhä pysäyttää vuosittain maallisen vaeltajan alkuvuoden kuin sairauskohtaus.

Pääsiäinen on suuri ruokajuhla, joka liitetään nimenomaan kristilliseen perinteeseen. Kun jouduin pyydettyä esitelmää varten penkomaan pääsiäisruoan historiaa hieman perusteellisemmin, minulle sivistymättömälle junkkarille paljastui yllättäen, että pääsiäisen aikoihin juhlimisen juuret yltävät pidemmälle kuin Ison J:n viimeisiin hetkiin. Lisälukeminen ei selvittänyt asioita, vaan omaan tuttuun pääsiäiseemme liitetyt perinteet alkoivat ulottua sekä ajallisesti että maantieteellisesti entistä kauemmas. Ja tavat ja tottumukset tuntuivat vain muuttavan muotoaan sen mukaan, mihin kulttuuriin ne kulloinkin oli satuttu omaksumaan.
Ison kirjan mukaan juutalainen yhteisö viettää pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Ruokaperinteisiin kuuluu happamaton leipä, jota Suomessa edustaa rakas mämmimme. Mutta onko mämmi sittenkään meidän yksityisomaisuuttamme? Vastaavanlaista valmistetta on tavattu esimerkiksi entisen Persian, nykyisen Iranin alueella. Myös itäisessä naapurissamme nautitaan mämmin kaltaista tuotetta, joka kuitenkin valmistetaan leivänmuruista.
Välimeren maissa pääsiäistä on juhlittu uuden viljelykauden avajaisina. Pellot on vihitty uudelleen käyttöön ja kasvukausi potkaista vauhtiin. Keväiset karnevaalit ovat nykypolville jäänne näistä kinkereistä. Samaa viestiä toistavat pääsiäiseen olennaisesti kuuluvat munat, jotka symboloivat uudelleensyntymää ja jatkuvuutta. Täytyy tunnustaa, että kaiken lukemisen jälkeenkin hieman hämäräksi jäi, miten tähän kaikkeen liittyy se pupujussi, joka onnistuu munimaan jättimäisiä Star Wars -suklaamunia lapsen sängyn alle sijoitettuun hattuun herättämättä koko perhettä. Ehkä kysymys on pääsiäisen mysteeristä?
Pääsiäisen ruokaperinteet ovat pitkälti selitettävissä uskonnolla tai saatavuudella. Nelikymmenpäiväisen paaston loputtua piti käyttää kaikki kaapista löytyvä pois, etteivät raaka-aineet pilaantuneet. Lopputuloksena oli herkullinen pasha (venäjäksi pääsiäinen). Perinteinen pääsiäisleipä – ja pashan kaveri – kulitsa onkin sitten isompi arvoitus. Vastaavaa leipää nimittäin löytyy Italiasta, jossa sitä nautitaan lähinnä vuodenvaihteessa ja kutsutaan panettoneksi. Tarjoilutapa on melkein sama. Maustetun mascarponen kanssa panettone on varsin herkullista, aivan kuten venäläinen serkkunsa kulitsa pashan kaverina. Lampaanlihan syönti taas selittyy uhrisymboliikan sivussa arkisella tilanpuutteella: kevätkaritsoiden syntyessä karsinoihin oli tehtävä tilaa teurastamalla vanhat yksilöt pois nuorempien tieltä. Näin taattiin appeen riittävyys.
Pääsiäinen on samanlainen arvoitus kuin klassinen kysymys munan ja kanan suhteesta. Pukeutuiko välttämättömyys symboliseen kaapuun vai tuliko uskonnosta lopulta käytännön arkea? Kuka omistaa minkäkin perinteen? Ihmettelivätkö ulkomaalaiset vieraat persialaisten tapaa tarjota mämmiä? Hiljentykäämme pohtimaan sitä pyhien yli.
Blog
http://www.chezdominique.fi