50 parasta
27. huhtikuuta 2009
Tein jälleen virhearvion. Kerkesin tuomita 50 parasta -kinkerit jo menneen talven sohjoksi, mutta toisin kävi.

20.4.2009 kinkerit jäivät ainakin omaan hataraan pääkoppaani yksinä parhaista ikinä - eivätkä vähiten siksi, että sijoituksemme listalla nousi rutkasti edellisvuoden sijalta 39 tämän vuoden sijalle 21. Mahtavaa!!!
Mahtavaa oli myös itse kinkereissä. Oli kiva istua Daniel Bouludin ja Joel Robuchonin välissä. Oli kiva katsella kuinka Hellboy- lempinimen saanut Claude Bosi ääni vapisten kuulutti Mr Robuchonin noutamaan kokkiyhteisön myöntämän elämäntyöpalkintonsa. Hellboy on kooltaan samaa luokkaa kuin sarjakuvahahmo: hieman julman näköinen ja kovanääninen. Mukava mies ja vieläpä kävi töissä Dompassa yhden illan ajan viime syksynä.
Palkintonsa Robuchon kuittasi kysymällä, että ” tarkoittaako tämä nyt sitä, että olen todellakin urani ehtoopuolella?” Vaikea uskoa, kun mies takoo pystyyn sikainfluenssan ja laman runtelemassa maailmassa vuosi toisensa jälkeen uusia kuppiloita. Ja niistä lähes kaikki saavat mainetta ja suitsutusta ynnä erinäisen määrän tähtiä.
Tapahtui siellä paljon muutakin hauskaa. Mm. Oaxen–ravintolan kokki-omistaja Magnus Ek jahtasi Michelinin Euroopan oppaan päätoimittajaa Derek Bulmeria koko illan. Kysymys kuului: ”Miksi meillä ei ole tähteä?” Kysymys on aiheellinen, mutta oppaan kannessa komeilee ”Main Cities of Europe, mitä Bulmer hoki vastauksessaan mantran lailla. Tukholman ulkosaaristoon kuppilansa perustanut Ek ei meinannut uskoa.
Kaikkea sattunutta ei tietenkään tässä voi kertoa. Sen kylläkin, että viimeistään Heston Blumenthalin järjestämillä jatkoilla, joilla hän kohteliaasti kuunteli isännän roolissaan enempi tai vähempi humalaisten vieraidensa sönkötystä, kävi ainakin selväksi, että maailma on kuin onkin yllättävän pieni ja kokit samanlaisia. Maasta riippumatta.
Joku on verrannut kinkereitä ravintoloiden Oscar-gaalaan. Toiset ovat sanoneet sen olevan tärkeimpiä mittareita ravintoloita vertaillessa. Joku taas on maininnut kaiken olevan vain suurta pelleilyä. Ehkä kaikki ovat oikeassa, sillä mielipiteistä on aina vaikea lähteä kiistelemään. Varmaa silti on , että näiden juhlien ja listojen merkitys on vain korostunut myyttisen Michelinin rinnalla - ja mikä hauskinta, nämä juhlat osaavat kuitenkin aina yllättää.
Jos kutsutaan, niin menen ensi vuonnakin. Se on varmaa.
Blog
http://www.chezdominique.fi