Ihan pihalla lihis kourassa
23. elokuuta 2009
Kun keskustalainen puhuu ulkona syömisestä, hän tarkoittaa joko a) käristemakkaran syömistä maatalousnäyttelyssä, b) lihapiirakan syömistä keskisuuren kaupungin nakkikioskilla puoluekokouksen puheenjohtajavaalin jälkeen tai c) ranujen ja purilaisen syömistä ABC-huoltamon parkkipaikalla maatalousnäyttelystä tai puoluekokouksesta palatessa.
Keskustalaisen käsitystä ei järkytä se, että rasva tirskuu vaaleansiniselle lyhythihaiselle polettipaidalle, että nakkikioskijonossa joku potentiaalinen perussuomalainen haastaa riitaa tai että viereiseen parkkiruutuun tyhjäkäynnille jätetty Transit uhkaa kaasuttaa ranujaan nauttivan seurueen hengiltä. Keskustalaiselle eivät mieleen tule myöskään suomalaiset sääolosuhteet – kolme kuukautta kylmää ja märkää, loput tosi kylmää ja märkää – sillä sekä maatalousnäyttely että puoluekokous järjestetään kesällä.
Näin jälkikäteen ajateltuna on jännää, etten suostunut uskomaan lupailuja ravintoloiden alv-alennuksesta. En vain uskonut ennen kuin omilla silmilläni näen, ja oikeassa olin. Perimmäisen syyn tähän skeptisyyteen on antanut se, ettei nykyhallitus sitten sanonut asiaan juuta eikä jaata. Nyt mieleen hiipii ajatus, että alentamatta jättämisestä oli sovittu jossain Korhos-Vanhas-kabinetissa eikä siihen sen takia kukaan ole poliittisesti hirttäytynyt. Ei ole tarvinnut.
Meno muuttuu juuri siihen suuntaan kuin vuosi sitten arvelimmekin. Lounasta saa ostaa mukaansa kaupan valmisruokahyllystä, joiden metrimäärät kasvavat nyt räjähdyksenomaisesti. Miksikö? Siksi, että niissä alv on kymmenen pinnaa halvempi kuin ravintoloissa.
Asia on siinä mielessä kiinnostava, että ravintolat tilaavat raaka-aineensa joko suoraan tai välillisesti tuottajilta. Tuottajat on mielletty väestöryhmäksi, joka muita useammin äänestää keskustaa. Pettikö kepu nyt heidätkin? Entä miksi kukaan ei ole tässä tilanteessa kiinnostunut ravintola-alan työllistävästä vaikutuksesta. Se on huomattava verrattuna kauppaan, jossa ei tarvita pian kuin kassa (ja kylmäkonehuoltomies).
Ravintoloissa kytee kapinahenki petettyjä lupauksia vastaan. Nyt eivät vastakkain ole työnantaja ja työntekijät, vaan he seisovat yhteisrintamassa valtiota ja hallitusta vastaan. Olisi hienoa, jos saisimme masinoitua kunnon ravintolalakon. Omat tulot siinä pienenisivät, mutta saisihan porukka ainakin kunnon loman. Joku numeroniilo voisi laskea paljonko valtio menettäisi alv-tuloja, jos kaikki suomalaiset ravintolat olisivat vaikkapa viikon kiinni. Kun ottaa huomioon Suomeen saapuvat turistit ja liikematkaajat, niin seuraukset näkyisivät taatusti maamme rajojen ulkopuolellakin.
Kylmää roiskeläppäpitsaa puiston penkillä järsivät ja puolentoista litran tölkistä maitoa kyytipojaksi hulauttelevat kansanjoukot kertoisivat vierasmaalaisillekin, että Suomi on askeleen – ellei ihan housut haaroista repäisevän harppauksen – edellä niitä eurooppalaisia takapajuloita, joissa joku vieläkin viitsii valmistaa ja tarjoilla ruoan kalustetuissa tiloissa porsliinilautasilta.