Sunnuntai on sunnuntai
15. syyskuuta 2009
Sunnuntai on hieno päivä. Hieno päivä jos on kaupungissa ja pysyy kotona. Kotona siksi, koska kaikki tai ainakin melkein kaikki paikat ovat suljettuna. Sunnuntait ja sunnuntaisin maksettavat tuplakorvaukset, jotka maksetaan kompensoimaan menetettyä vapaa-aikaa. Se on Suomessa sunnuntaisin tuplasi kalliimpaa kuin muina viikonpäivinä.

Siis 50%. Systeemi on varmasti aikanaan ollut tarpeen. Varsinkin teollistumisen aikakautena sotien jälkeen työtätekevälle kansalle oli pakko kehittää päivä, josta työnantaja joutui maksamaan ja kunnolla. Silloin tosin tehtiin kuusipäiväistä viikkoa ja postikin kulki lauantaisin.
Sinällään hieno järjestelmä on aikansa elänyt, niin kuin nykyinen hallituksemmekin. Ainoa valopilkku koko sunnuntaissa on, että työnantajilla ei ole juuri koskaan vaikeuksia saada ihmisiä tekemään työtä sunnuntaisin. Täytyy toki myöntää, että itsekin varsinkin nuorempana ilmoittauduin varsin hanakkaasti tekemään sunnuntaisin tuplavuoroja. Periaatteena oli, että yhdessä päivässä tienaa koko viikon palkan. Ristiriita piilee juuri siinä. Moni kokee, ellei suurin osa, että sunnuntaisin maksettavat palkat pitääkin olla kaksinkertaisia. Miksi? Liittyykö se ”suuren kirjan” antamaan neuvoon lepopäivien pyhittämisestä vai muuten vaan totuttuun standardiin, jolloin yksi päivä muiden joukossa on vain arvokkaampi kuin muut ? Käsi ylös. Kuinka moni on valmis sunnuntaisin maksamaan tuplasti ruoasta tai juomasta tai mistään muustakaan suhteessa normaalihintoihin. En usko monen nousevan. Ratkaisu siis on, että pidetään puolta pienempää henkilökuntaa tai siirrytään kokonaan itsepalvelukulttuuriin. On kuitenkin hauska leikitellä esimerkiksi tulevaisuuden Helsingillä, jossa pitkään vitsauksen lailla kynsin hampain, virastoja, pääkonttoreita ja muita suhteellisen julkisia rakennuksia on ylläpidetty, siirretään laki-asetuksella uudelle, vain toimistoille ja muille konttoreille varta vasten suunnatulle alueelle ja vapautuva keskusta kaupungin muhkean subventoinnin myötä asutetaan uudelleen. Seurauksena uusi elävämpi keskusta, joka tuo uutta urbaanikulttuuria tullessaan. Siis suomalaisille uutta. Siinä saattaa käydä niin , että kivijalkaleipomot, lihakaupat kalakaupoista puhumattakaan unohtamatta korttelikapakoita tekevä uuden paluun. Siis ihan kuin ennen vanhaan. Aina löytyy apu läheltä. Nyt pitäisi enää rukata sunnuntaista maksettavia korvauksia sille tasolle, että ne ovat oikeudenmukaisia.
Ja vielä. Meillä on vaikka kuinka paljon valkokaulustyöläisiä. Sunnuntaithan koskevat pääosin nykypäivänä perustarpeiden tyydyttämiseen luotuja aloja. Kauppaa ja ravitsemusta. Kuka ajaa sitten valkokaulusten asiaa ? Minulla on paljon tuttuja jotka työskentelevät osittain myös sunnuntaisin. Ilman korvausta. Kotonaan . Heillä voisi olla nälkä ja tarvetta ravintolapalveluille. Suurin osa on kiinni, koska se vaan on liian kallista pitää niitä auki. Ja vielä. Kuka ajaa yrittäjien asemaa? Siis lähinnä pienyrittäjien, jotka Suomessa ovat kuitenkin suurin veronmaksajien ryhmä ja työllistäjä. Kuka? Maksaako valtio jokaiselle yrittäjälle jokaisesta sunnuntaitunnista tuplapalkkaa, koska a) heidän on pakko paikata esimerkiksi sairastunutta työntekijää ja b) suuri biblia kertoo muutenkin kaiken oleellisen eivätkä he ehdi viettämään sunnuntai laatu-aikaa perheensä parissa vai c) koska hallitus vain on niin mukava, että maksaa ahkerille yrittäjille sunnuntaikompensaation jotta saadaan sunnuntaisin kaikkea kivaa toimintaa nykyisen lisäksi, joita sitten muut voivat käyttää. Paitsi ne työtätekevät yrittäjät.
Loppuun vielä. Ihmiset muistetaan teoistaan ja minä haluan muistaa suurta suomalaista ruokavaikuttaja- mainosmiestä Visa Nurmea, joka poistui keskuudestamme äkillisesti.

Blog
http://www.chezdominique.fi