Hullun hattumiehen vieraana
3. lokakuuta 2007
Ranskalainen keittiövelho, kolmen tähden kokki Marc Veyrat tunnetaan lerppahatustaan ja arvaamattomasta käytöksestään.
Käydessäni Veyratin Annecy:ssä sijaitsevassa ravintolassa pari viikkoa sitten, törmäsin täysin uudistuneeseen kuppilaan

Remontin myötä Veyratin avaruusaluksen komentosiltaa
muistuttava keittiö on siirretty jököttämään keskelle salia. Henkilökunta on puettu jenkkityyliin typeriin lippalakkeihin. Vastaavaa näkee lähinnä pikaruokaloissa. Toisaalta tavallaan hauska ristiriita, jonka on varmasti tarkoituskin herättää ihmetystä.

Kun saavuimme paikalle tyylikäs tarjoilija ohjasi meidät alakertaan, josta löytyy varsinainen ruokasali ja keittiö.
Amuset nautimme ehkä maailman viileimmällä patiolla, josta aukeaa huikea näköala järvelle. Amuseiksi tarjottiin eräänlaista tomaattipizzaa, joka oli alkupaloista herkullisin. Lisäksi lautaselta löytyi friteerattua järveltä pyydettyä kuhaa, jonka kyytipojaksi sai yrttimajoneesia. Majoneesin hapot olivat omaan makuuni liiankin tanakat ja peittivät kalan huikeat aromit alleen kokonaan. Juomaksi vanhaan kokispulloon tungettu vihreän värinen "vera soda", jossa maistui sitruunamehu ja minttu. Juoma kaadettiin lasiin, jonka pohjalle oli aseteltu "teepussi" täynnä magiaa. Eli todellisuudessa hiilihappojäätä ja pari kuivahtanutta oksaa timjamia. Ei mikään elämys, mutta oivaltava idea.

Amuset selvitettyämme siirryimme saliin, jossa kanssaruokailijat olivat lähinnä varakkaanoloisia pariskuntia. Alkuruoka lupasi paljon ja oli illan ehdottomasti paras pamaus. "Virtuaalinen jogurtti" oli aseteltu jugurttipurkkiin, jonka kanssa saimme täydellisesti paistettua ankanmaksaa. Mitäs sen jälkeen: täytettyjä viiriäisenmunia, räjähtäviä parsaravioleja passion-hedelmän kanssa, himmelissä roikkuva jauhoton pasta (todellisuudessa juustosta valmistettuja...) tarjoiltiin kanalimen kera, havuja ja kuhaa, valkosuklaalla maustettua ruijanpallasta, virtsarakon sisällä kypsytettyä kyyhkyä kaakaokastikkella... Ihanaa ja taidokastako? No eipä. Kypsyydet olivat vain sinnepäin. Kaikki kalat oli vedetty ylikypsiksi, vihanneksia ei juuri näkynyt ja nekin vähät, jotka saimme olivat ylikypsiä ja veteliä.

Leipää, joka on aina ollut yksi hullun hattupään tavaramerkeistä (Veyrat toitotti vielä muutama vuosi sitten leivän merkitystä aterialla ja loi jopa erillisen leipämenuun, jossa jokaiselle ruokalajille tarjoiltiin sille sopiva leipä) tuotiin vain pari kertaa, valikoima oli pieni ja leivät parhaat päivänsä nähnyttä.

Petit foureja oli vain muutama ja nekin hieman "helppoja" ja vaatimattomia.
Kun ateria maksaa 450€/lätty täytyisi kaiken olla parasta mitä rahalla saa, eikä vain suunnilleen sinne päin.

Olin aterian jälkeen murtunut mies. Koin tulleeni huijatuksi, sillä olin raahannut kaverini maailman kalleimpana pidettyyn ravintolaan, eikä kaikki ollutkaan suurista odotuksista huolimatta täydellistä.
Mutta antoihan tuo myös lohtua. Jos kolmen tähden ravintolassa tehdään tälläisiä virheitä, on meilläkin ehkä toivoa.

Kahden viikon kuluttua ensijärkytyksestä toivuttuani aloin miettiä kokemustani uudelleen. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että palvelu oli maailmaluokkaa ja välistä ruokakin. Se innoitti ja inspiroi kuten taide-elämyksen pitääkin. Tavallaan inhimilliset virheet vain paransivat kokemusta. Vielä palvelusta: rennon tyylikästä eikä Suomessa niin valitettavan tuttua narisevaa hiiviskelyä. Ravintolassa kun pitäisi olla hauskaa tähdistä ja statuksista huolimatta.
Ravintolassa ollessani kuulin huhuja, että hullu hattupää olisi jäämässä eläkkelle, joten jos joku halajaa vielä Veyratin eväitä syödä, niin varausta kirjaan ja nopeasti. Ravintolan vetovastuu on siirtymässä Veyratin tyttärelle.

Arvio

Ruoka 7,5/10
Palvelu 9/10
Hinta-laatu 5/10
Kekseliäisyys 8/10


Yhteystiedot:
13, Vieille Route Pensières
F-74290 Veyrier du Lac
+33 4 50 60 24 00
Ravintola-arvostelut
http://www.chezdominique.fi