Kolmen tähden lounasta yläosattomissa
16. heinäkuuta 2008
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista, mutta silläkin uhalla uskallan väittää, ettei peljätty ja arvostettu Michelin aina osu naulan kantaan kolmen tähden ravintoloita valitessaan.
Lomailin taannoin Ranskan Rivieralla ja onnistuin saamaan pöydän marseillelaisesta Le Petit Nice -ravintolasta, joka tänä vuonna kohosi ainoana uutena ravintolana Ranskassa harvalukuiseen kolmen tähden kerhoon.

Mikään uusi ravintola Le Petit Nice ei kuitenkaan ole. Passédatin suku on pitänyt komealla paikalla, Välimeren rannalla sijaitsevaa hotelliravintolaansa jo kolmen sukupolven ajan. Nykyinen isäntä Gérald Passédat, himpun alle viisikymppinen veijari on komentanut keittiössä parikymmentä vuotta ja kuulemma syntynytkin samassa talossa.
Varausta tehdessäni minulle kerrottiin, että paikka aukeaa puolelta päivin. Eipäs vaan auennutkaan. Istuimme 40 asteen helteessä kuppilan terassilla odotellen, milloin joku suvaitsee tulla kertomaan missä mennään. Normaaliin tapoihin kuuluisi ainakin tulla kysymään, haluavatko varauksen tehneet asiakkaat mahdollisesti nauttia juotavaa. Nestehukka oli lopulta niin valtaisa, että kävelimme sisään ravintolan baariin. Vasta pitkällisen rykimisen jälkeen paikalle lehahti tympeähkä kyyppäri. Itse chefunkin tapasimme pikaisesti. Herraa haastateltiin paikalliseen lehteen, mutta siitä huolimatta hän ehti käydä vaihtamassa muutaman sanan.
Amuset, pienet suolapalat ennen varsinaista ateriaa tarjoiltiin baariin. Setin parasta antia olivat simpukkakeksit ja persiljalla maustettu brandade. Hyvää ja raikasta.
Lounasaikaan tarjolla oli budjettihinnoiteltu lounasmenu (70 euroa), merellinen menu (200 euroa) ja Marseillen tunnetuimman ruokalajin ympärille rakentuva bouillabaisse menu (156 euroa). Valitsimme jälkimmäisen.
Kolmen tähden loistostosta ei ainakaan ravintolan dekoraation suhteen voida puhua. Baarin ja ruokasalin kalusteet olivat jo nähnet parhaat päivänsä aikaa sitten. Samanlaisia muistan nähneeni viimeksi Hankasalmen Osuuspankin aulatiloissa joskus 70-luvun puolivälissä. mutta niistä viis. Tyrmäävä näköala korvasi kaiken: Edessämme välkehti Välimeri kaikessa loistossaan. Ikkunasta näkyi myös muuta mykistävää. Suoraan alapuolellamme rantakalliolla lekotteli leegio auringonpalvojia. Ensimmäistä kertaa elämässäni maistelin kolmen tähden ruokaa yläosattomissaan keekoilevia neitejä vilkuillen. Vain vilkuillen, sillä vaimokultakin vaati oman huomionsa.
Ensimmäinen alkuruoka, omassa liemessään kypsennetty osteri paseeratun porkkanan, sellerin ja ruusukaalin kera. Osteri oli erinomainen, mutta muuten maut eivät varsinaisesti muodostaneet pään räjäyttävää kokonaisuuttta.
Sitten äyriäisistä koottu ”mosaiikki”. Merenelävät maistuivat itseltään ja olivat esimerkkillisen tuoreita neilikalta maistuvan vihreän liemen kanssa. Annoksen sivuun tuli vielä fritattua pikkusinttiä.
Menun varsinainen kohokohta oli antikliimaksi. Passédat leikittelee bouillabaissella tarjoamalla sen kahdessa erässä. Ensin kuuluisaan kalasoppaan perinteisesti käytettevät fisut sellaisenaan. Jokainen oli vedetty ylikypsäksi. Vai oliko se tarkoituskin?
Sitten bouillabaisse normaalisti. Järjettömän voimallinen sahramiliemi muistutti valtavaa vatsainfluessaa ja kalaa oli liioittelematta kuusitoista tai ainakin puoli kiloa. Vihannekset tarjottiin erikseen. Parempaa olen saanut Suomessakin tai sitten en vain ymmärtänyt annoksen syvempiä merkityksiä - pahalle se kuitenkin maistui.
Jälkiruokakaan ei ollut omiaan valamaan uskoa keittiön erinomaisuuteen. Marenkia, omenagranitea ja omenalastuja - ei sen kummempaa.
Alkukankeuden jälkeen (vastaanoton täydellinen puuttuminen) tarjoilu pelasi loistavasti ja ilolla panin merkille, ettei sommelier ollut vapaat kädet saatuaan heti suosittamassa kaikkein hinnakkaimpia pullojaan. Ainoat kolmen tähden arvoiset maistiaiset haukkasimme vasta kahvien ilmestyessä pöytään. Mignardiset rikkoivat hauskasti rajoja - perinteisten miniatyyrileivonnaisten ja suklaapallukoiden sijaan saimme erilaisia hedelmillä maustettuja makeisia, jotka olivat kevyitä, raikkaita ja ennen kaikkea loistavan makuisia. Kokonaisuutena ravintola oli pettymys kolmen tähden loistokokemusta odottaneelle poikapololle.

Le Petit Nice, Anse de Maldormé - Corniche J.F.Kennedy, Marseille
Puh. +33 (0)4 91 592 592

Ravintola-arvostelut
http://www.chezdominique.fi